Marckwort Oy

Kielen opiskelu – ilo vai kammo?

Kun lapseni aloitti koulussa englannin kielen opiskelun, kuvittelin hänen olevan innostunut. Yllätyksekseni näin ei ollutkaan, vaan huomasin hänen olevan melko vastahakoinen. Käännekohta tuli, kun matkustimme ulkomaille, missä tarvitsimme englannin kieltä kommunikoinnissa paikallisten kanssa. Ilokseni huomasin hyvin pian, että poika sosiaalisena persoonana oma-aloitteisesti ja epäröimättä tervehti ”good morning” ja sanoi ”thank you” tapaamillemme ihmisille. Poika kertoi iloisesti myös ymmärtäneensä ja osanneensa jopa vastata, kun eräässä kylpylässä henkilökunta oli opastanut häntä englanniksi. Nyt, kun vierasta kieltä pääsikin käyttämään aidossa tilanteessa, hän loisti.

Tämä sai minut muistelemaan omaa kouluaikaani, miten laadin omia sanastoja eri kielillä ja pänttäilin niitä. Pidin myös kieliopin opettelemisesta, vaikka toki kielten käyttäminen käytännön tilanteessa oli kaikista palkitsevinta.

Kokemukset kouluajoilta

Kun nykyään tapaan työssäni aikuisia, jotka ensimmäistä kertaa koulun jälkeen opiskelevat vierasta kieltä, saan usein kuulla miten positiivisesti he yllättyivät opiskelun mielekkyydestä ja miten innostavaa kielten opiskelu on. ’Sehän oli aivan erilaista kuin silloin koulussa!’ Minulle on myös kerrottu, että moni on epäröinyt – ja jopa lykännyt – työssä tarvittavan kielen opiskelun aloittamista siksi, että kouluajan muistot kielten opiskelusta ovat olleet niin masentavia.

Miksi kielten opiskelu on siis ollut niin erilaista ennen? Monen mielestä koulussa keskityttiin aikoinaan liikaa kielioppiseikkoihin puhumisen sijaan. Osalle (kuten minulle) kieliopin ja sanaluetteloiden pänttääminen oli ihan toimiva tapa opiskella. Osa taas tuli siihen lopputulokseen, että ”sanat eivät yksinkertaisesti tartu” ja että ”minulla nyt ei vaan ole kielipäätä”.

Räätälöidyn kielikoulutuksen fokus

Kun aikuisiällä osallistuu räätälöityyn työelämän tarpeisiin vastaavaan koulutukseen, on koulutus tosiaan erilaista. Erityisen motivoivaa kielten opiskelu on silloin, kun koulutuksessa keskitytään aiheisiin, jotka ovat osallistujien työn kannalta relevantteja. Koska kieltä opiskellaan käytännön tarvetta varten, kouluttaja suunnittelee aitoja kommunikointitilanteita mukailevia rooliharjoituksia, joissa vierasta kieltä pääsee puhumaan, uusia sanoja käyttämään ja kielioppia soveltamaan käytännössä. Ammattitaitoinen ja kokenut kielikouluttaja suunnittelee aktiviteetit ja materiaalin sellaisiksi, että erilaiset oppijat hyötyvät. Pieni ryhmä takaa myös sen, että kouluttaja ehtii huomioida kaikki osallisujat.

Se kielipää löytyykin!

Useimpien mielestä nimenomaan puhumalla vierasta kieltä oppii parhaiten. Kun sen myötä vihdoin huomaa oikeasti oppineensa asioita ja pystyvänsä käyttämään vierasta kieltä, itsetunto kohenee varsinkin heillä, jotka luulivat, ettei heillä ollut sitä kuuluisaa kielipäätä. Ja niin kielen opiskelu onkin muuttunut mielekkääksi ja antoisaksi.

Hyvin tyypillinen räätälöidystä kielikoulutuksesta saamamme palaute on: ”parasta oli, kun pääsimme aktiivisesti puhumaan”. Mutta myös toinen, usein toistuva palaute on: ”oman alan sanasto ja sanalistat olivat parasta”. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Hannele Ritari